8. syyskuuta 2016

Aika luoda jotain uutta


Mulla tulee kaiketi kaksi vuotta täyteen tämän blogin parissa. -Kuolleiden juhlan kynnyksellä, joka merkitsee mulle paljon.
Kahden vuoden sykli on tullut astrologisesti täyteen.

Minulla on myös alkanut uusi ajanjakso elämässäni. Sen kytemisen katkuja olen maistellut koko kesän ja niin se vain on, jotain uutta ja pitkäkestoista on todella tapahtumassa. Liittyen yleisen ajankäyttöni suhteen ja itseni kehittämisen suunnan suhteen.
Mulla on siitä pieni aavistus, mutta en ole kyllä varma mitä tapahtuu.
Samaisesta energiasta johtuen, olen kesän kypsytellyt ajatusta toisen blogin avaamisesta -englanniksi.
Olen miettinyt videoblogin tekemistä ja kuvaillut kesän aikana kivoja pieniä videoita.

Oivalsin out of blue, että luovana ihmisenä mun on vain yksinkertaisesti sanottuna aika luoda uutta. Uuden ajanjakson alettua elämässäni, minun täytyy myös kanavoida oppimaani/sisäistämääni ulospäin, jottei tapahtuma jää yksipuoliseksi. Ottaisin vastaan, imisin sienen lailla informaatiota, mutta en tuottaisi mitään ulos. Siksi ymmärrän, että minun tulee prosessoida luovuuden kautta ulos.

Pari vuotta olen harjoittanut kirjoittamista ja pitänyt siitä tosi paljon. Tuonut esille henkisyyteen pohjaavia elämän prinsiippejä omin silmin katsottuna ja linkitellyt samalla paljon muiden ajatuksia.
Kiitos ihan superisti kun olette lukeneet. Toivon koko sydämestäni, että mun ajatuksista on ollut paljon iloa lukijoille, mutta toivon myös, että niistä monista mainioista linkeistä on ollut iloa, jotka ovat johtaneet internetin valtakuntaan ja joiden takana on suuria ajattelijoita.
Olisi upeaa ja mieletöntä kuvitella jonkun saaneen sellaista iloa osakseen, jota itse saan lukiessani muiden blogeja. Se olisi merkkinä siitä että tämä on ollut hyvä projekti.

Henkiopas puhutteli silloin pari vuotta sitten aloittamaan blogin ja nyt samainen ystävä on viestittänyt aika lyhyellä (muutaman päivän) varoitusajalla, että tämä on suurimmalta osin tässä ja nyt tulee tehdä tilaa uudelle (projektille).

Jos päädyn tosissani aloittamaan pienen videoblogin, mieltäni lämmittää syvästi ajatus siitä että videokuvatessani viikottaissa kohtaamisissa jotain elämän kauniita yksityiskohtia, se olisi kuin Kiitos universumille siitä, että saan olla elossa ja elää tätä ihanaa elämää. Uniikkia, mahtavaa elämää.

ATTENTION:
Päivittelen silti tätä blogia silloin, kun aihepiiriin sopivia juttuja lentelee ohi ja nappaan niistä tuulta purjeisiin.  :)


6. syyskuuta 2016

Meditaatio, intuitio, manifestointi ja rukous



Jokainen voi itse pohtia otsikossa olevia aiheita seuraavien ajatuksien pohjalta.

Tässä on tosi hyviä ajatuksia sisältävä ja aiheen kattava artikkeli englanniksi. Se selittää hyvin mm. miten ensin pitää olla oma mieli hallinnassa, (jonka työkalu on kaikkien tuntema meditaatio) jotta voit saada tietoa intuitiollasi. Kun tämä toimii, kykenet näkemään toivomustesi ilmentyvän sinun ja muiden elämään hedelmällisinä.

Meditation & Spirituality: How Meditation, Intuition, and Manifestation Principles are Related


Rukous on ulospäin viestimistä, joka on aikalailla sama asia kuin tämä manifestointi (josta kaikki höpöttävät). Tietenkin rukous on henkiselle maaperälle kylvetty ja manifestointi voi olla jotain, jota ihmiset harjoittavat ilman mitään sen kummempaa henkistä taustaa tai päämäärää.
Sanoisin, että siinä on riskinsä toivoa kaikenlaista, jos ei ole kokonaisvaltaista käsitystä siitä, miten luontomme toimii ja kaikki on yhteydessä kaikkeen.

Mä olen tässä ajatellut, että meidän tulisi ensin tutustua ruohonjuuritasolla ihmisen mielen toimintaan, jopa ns. käyttäytymistieteisiin (esim. psykologian perusteet) ja myös ykseyden ja heijastumisenlain periaatteisiin (sekä joihinkin muihin vaikuttavimpiin univeraaleihin lainalaisuuksiin) ennenkuin lähtee tietentahtoen kuvittelemaan ja toivomaan ihan mitä tahansa itsellensä. Kaikella kuitenkin on karmaattiset seurauksensa eli 'kaikella on hintansa'.

Me olemme eläneet veitsenterällä tämän individualismin kanssa jo niiiin pitkän aikaa ja nähneet seuraukset, joten voimme vain kuvitella miten asiat vielä mutkistuvat entisestään, jos lähdemme hyvin itsekeskeisiä asioita manifestoimaan itsellemme, ajattelematta pidemmälle, sekä hahmottamatta kokonaiskuvaa. Ihmisen kyky hahmottaa asioita on loppujenlopuksi aika suppea.
Etenkin mitä tulee joidenkin seurausten näkymättömyyteen omassa elämässä, mutta ne näkyvät kuitenkin seuraavien sukupolvien elämässä viimeistään.

Ei ehkä niissä asioissa, joita olemme tottuneet kotiarjessa pyörittämään, ongelmanratkaisukykyineen päivineen, mutta kuinka moni mahtoi nähdä etukäteen esim. mihin teollistuminen joka saralla johti (ruokatuotantoteollisuus, lääketeollisuus, maatalouden teollisuus ja luonnonvarat, vaateteollisuus, musiikkiteollisuus, rakennusteollisuus, viihdeteollisuus... kaikki..), vaikka moni saikin toivomansa työpaikan ensin kaupungista, sittemmin asemaa isommasta organisaatiosta, mutta jälkeenpäiten huomasi riistävänsä vähävaraisilta ja pyörittävänsä koneistoa kykenemättä pysäyttämään sitä? Ja ehkä se kaikki on ollut välttämätön evoluutiolle who knows... Aika harva näki tämän tulevan, koska suuri, ahne ja vaikutusvaltainen enemmistö vei muuta maailmaa eläimellisillä vieteillä, ilman syvempää tietämystä olemassaolomme syvemmistä merkityksistä saatika, että olisi pyytänyt korkeamman ja viisaamman johdatusta tahkoessaan tietä tähtiin.
Raamatussa kaiketi jaetaan täntyyppinen käytös kahteen lokeroon. Niihin, jotka eivät sokeuttaan näe mitä tekevät ja niihin, jotka tietävät ja näkevät mitä tekevät. Yleisesti ottaen tänäpäivänäkin ensimmäinen on anteeksiannettavaa, jälkimmäinen ei välttämättä ole.

Joten kuinka moni näkee miten joitakin new age aikakauden oivalluksia kannattaa kyseenalaistaa ja keneen kaikkiin uskoa ja luottaa, koska periaatteessa kuka tahansa voi johdattaa ihmisiä haluamaansa suuntaan, ilman että se koko rakennelma on vakaasti rakennettu. Mikä voisi olla new agen seuraava 'juttu', koska kaupallistaminen lienee pian tiensä päässä...

On hyvä asia ajatella positiivisesti ja uskoa siihen, että olemme kaikki onnen ansainneet niinkuin olemmekin. Sen eteen meidän täytynee jatkossakin laittaa tikku ristiin -kaikkien värien sävyissä. Ei mustavalkoisesti.
Nimittäin samalla tekniikalla suuruudenhullut, muiden kustannuksella unelmoineet johtajat ovat menestyksensä luoneet. Ihmisen mieli on voimallinen. Raha on tottakai voimakas ihmisen mielen rinnalla, mutta se ei kyennyt syntymään ilman ihmistä. Jollain oli unelma ensin rahasta ja rahan potentiaalisesta mahdista, pankeista jne. Uskoisin, että näitä ei hoidettu rukouksessa vaan hengettömällä manifestoinnilla.

Omiin toivomuksiin kannattaa aina sisällyttää muiden onnea ja yhteistä yhteneväisyyttä, yhteistä hyvää ja terveitä henkisiä ja fyysisiä arvoja. Luonnon kunnioittaminen ja etenkin kiittäminen ja kiitollisuuden osoittamienn on perustana kaikessa spiritualistisessa harjoittamisessa oli sitten kyse pakanauskonnoista tai muista.

Haluaisin vain tuoda esille, että ihminen on monimuotoinen olento, joka tarvitsee monipuolista kouluttautumista tullakseen siksi kuka on. Siksi elämä usein on sen pituinen kuin se on. Jos syntyisimme valmiina, niin elämä voi käydä tuskallisen hitaaksi ja merkityksettömäksi. Siksi meillä on biologiseen perimään kirjatut kehityspsykologisestikin tunnistetut elämänvaiheet lapsuudesta vanhuuteen, saavuttaakseemme sitä mitä sielumme on tullut opiskelmaan. Ikävuosien ulkopuolella käymme puolestaan läpi muun tyyppisiä elämän merkkipaaluja, joita toiset kokevat nuorena ja toiset kokevat samat jutut vanhempana. Osaksi siitä syystä me olemme täällä kaikki toisiamme varten.

Yhteenveto unelmien toteutumisista:
Asiat jotka tulevat luoksemme liian helpolla; eksyttävät ja vieraannuttavat meitä siitä, mitä etsimme tullaksemme ikävuosien ja kokemuksien myötä siksi, kuka olemme. Mutta polkuja on yhtä monta kuin on meitäkin, joten emme voi varsinaisesti estää ketään tekemästä valintojaan.

Siispä itse ilmiön kokeneena ja sivusta nähneenä mietin, miten asioiden loppuun asti ajattelemattomuus ja niiden päätön sinnikäs toivominen toteenkäymisen suhteen, voi todella tuoda epätoivottuja lisäoppitunteja elonpolulle. Muillekin kuin itselleen. Uskon, että olemme kaikki nähneet tämän ja myös kokeneet tämän. Isoissa ja pienissä asioissa.

Kriittisempää ajattelua tänään...

4. syyskuuta 2016

Ollaan tietoisia siitä mitä ajattelemme


Mulla alkoi työt aivan ihanasti, koen itseni hyvin onnekkaksi. Ensimmäinen työkeikka on siis takana ja nyt hetken vahdin taloja ja eläimiä ennen seuraavaa työkeikkaa.

Olemme saaneet nauttia helteistä, mikä on ollut suurlahja syksyn alulle. Karhunvatukoita notkuu satapäin puistoissa, villinä kasvavien karhunvatukkapensaiden oksilla.

Tällä hetkellä olen supersievässä talossa, erityisen itsenäisen ja omantienkulkija-kilpparikissan kanssa. Saan laittaa ruokaa upeassa keittiössä, joka inspiroi tosi paljon. Keittiön alkuperäinen valtiatar nimittäin on kallellaan kaikkiin pisimmän korren vetäviin ruoka-aineksiin, joita olisi takuuvarmasti omassa keittiössänikin. Esimerkkeinä vaikka tuoreyrtit ikkunalaudalla, seesamsiemenöljy, suuri maustevalikoina, luomutuotteet, siemenet, pähkinät ja kasvismaidot.
Hän osti kukkia pöydälle minua ja kissaa varten. Ihailtavan ystävällistä ajattelua.
Huomasin myös, että hänen kirjahyllyssään on kaikenlaisia, elämää kohti postiivisuutta ohjeistavia kirjoja ja totesin, että uuden ajan ajattelu (new age) on siis pesiytynyt tähänkin taloon. Hienoa. Siksi meillä oli talonväen kanssa niin sydämelliset keskustelut illallisella, jolle he minut kutsuivat ennen lomalle lähtöään.

Haluaisin kirjoittaa vetovoimanlain alaisista jutuista, intuitiosta, meditaatiosta ja rukouksesta. Ehkä ensipostauksessa. Tätä ajatusta lähti siivittämään selkeästi tapahtuvat, tiedostamattomasti luodut ilmenemiset.

Olen hyvin herkästi viimepäivinä onnistunut lähettämään pieniä ajatuksia (ajattelemattomasti) ympäristööni ja täten vetämään ne puoleeni. Olen nimittäin ollut henkisesti väsynyt töiden jälkeen ja sitä myötä humoristisella tuulella (huumori auttaa itseäni jaksamaan). Nykypäivänä en useinkaan koe oloani negatiiviseksi saatika, että ylipäänsä ajattelisin asioista negatiivisesti. Äärimmäisen harvoin tunnen mitään egoistisesti epämiellyttävää ja sekin tapahtuu yleensä hetkellisen hormoniepätasapainon yhteydessä, joten se ei ole kovin vakuuttavaa syvällisellä tasolla, vaikka itsessään se on toki aina informatiivinen hetki.
Kuitenkin vitsailen usein kommervenkeistä tai itselleni kuvitteellisesti epäsuosiollisista tapahtumista onnistuen kutsumaan ne luokseni -jos en pidä varaani.
Ihmisen mieli on niin voimakas ja saa paljon aikaiseksi lyhyessä ajassa, etenkin jos siellä on vähemmän häiriökohinaa, joten kannattaa aina muistaa olla tarkkana mitä ajattelee tai toivoo. Etenkin jos on vilkas mielikuvitus niinkuin itselläni on.
Jos mielessä on enemmän kohinaa, siellä on todennäköisesti paljon ristiriitaisuuksia, jotka kumoavat toisiansa eikä aihiot pääse näinollen tulemaan lähettimestä läpi yhtä verkkaisesti. 

Mitä tarkoitan tällä?
No ihan pikkujuttuja... isommat jutut ovat tietoisesti, harkinnalla ja ajan kanssa ilmeneviä.

Tässä pari poimintaa niistä pienistä vikkelistä, joita on mahtunut muutama kappale jokaiseen viime päivään...
Perjantaina odottelin pohjoiseen lähtevää junaa asemalla, jonka halliin olin taivaltanut jo parin muun asemahallin kautta. Rinkka painoi selässä huomattavan paljon huonosti nukutun yön jälkeen. Kun vihdoin ja viimein pääsin laiturien läheisyyteen, huomasin että on olemassa vielä yksi laituriosio vieläkin kauempana. Sen sijasta että olisin ajatellut: varmastikin nousemaani junaan pääsemme lähtemään varmasti näistä laitureista jonka luona jo seison, itseenikohdistuva lämminhenkinen ironia kuuluikin että: Varmasti taivaltaminen ei vielä pääty täällä suurella asemalla tähän, vaan junan lähtölaituri tulee olemaan tuolla vieläkin kauempana. Niinkuin se sitten todellakin sinne osoittautui, kun laituria merkattiin junalle. No eihän yhden ihmisen ajatus voi päättää mistä juna lähtee? Ei varmasti, mutta monen muun asian yhteissynkronisointi voi, missä yhden ihmisen panos on osallisena.
Juna täyttyi aika äkkiä ja itse yritin istua käytävänpuolella, jotta voisin pidellä käytävällä olevasta rinkastani kiinni -sekä ollakseni varma ettei kukaan muu nappaa sitä ikäväkseni matkaansa (istuessani samalla ulko-ovien vieressä), mutta myös helpottaakseni ohikulkevia olemaan kompastumatta. Kukaan ei kuitenkaan huolinut vieressäni olevaa tyhjää ikkunapaikkaa, vaikka kohtelaasti nousin pari kertaa ylös ja tarjosin sitä ohikulkeville ihmisille. Lopulta päätin siis itse mennä siihen istumaan ja jätin rinkan käytävän viereen ajatellen humoristisesti jälleen: Mun tuurilla saan tosi ison ihmisen viereeni istumaan, enkä näe rinkkaa ollenkaan, joten rentoa junamatkaa ei tällä kertaa ole näkyvissä.
Niinhän siinä sitten kävi tovin kuluttua. Todella suuri ihminen tuli viereeni istumaan ja rinkkani katosi sen siliän tien näkyvistäni. Nerokasta ajattelua. Onneksi en kuitenkaan ajatellut, että joku oikeasti veisi sen.
Ilokseni käytävän toisella puolella istunut herrasmies näkyi olevan tilanteen tasalla ja luki huolestuneen katseeni, jonka jälkeen hän sanoi ja osoitti käsimerkeillään että pitää rinkkaani pystyssä ja siitä huolta. Sain siis lopulta mukavan instant karma kiitoksen siitä, että halusin sinnikkäästi jonkun pääsevän istumaan tyhjälle paikalle.

Tuli junista mieleen... Kun vihdoin lähdin Suomesta, maaseudulta keskeltä ei mitään, jossa olin siis koko kesän leppoisasti elänyt, koin välittömästi pientä eroahdistusta erakkoelosta. En meinannut osata olla junassa matkalla Helsinkiin. Sydän rupesi hakkaamaan kun ihmisiä tuli vaunuun ja jännitti ihan tosi paljon pyytää viereistä matkustajaa siirtymään, jotta saan rinkan otettua penkkien alta. Oikein kädet hikosivat. Kyllä sitä sitten sopeuduin vilinään aika pian, mutta huvittavaa se oli kun piti palata sivistyksen pariin. En kyllä automaattisesti koe tuollaisen olevan huvittavaa, joten kerronpa teille, että olen myös elävä esimerkki siitä, miten ihminen voi kouluttaa itsensä, tulla kokonaiseksi ja parantaa omat epäharmoniat, nimittäin 15 vuotta sitten en olisi selvinnyt tuollaisesta tilanteesta 'huvittuneena' vaan enemminkin romahtaneena nuin pienestä. Ihmisen mieli ja olemassaolon ilmentymä on uskomaton monisäikeinen verkosto niin hyvässä, kuin pahassakin. Hyvä ja paha ovat toinen toisistaan riippuvaisia ja saman kolikon kaksi, erinäköistä puolta.
Saman kokemuksen pohjalta olen tehnyt vankan päätelmän siitä, että ajatuksilla, niiden laadulla ja niiden ohjaustaidoilla voi todella muuttaa tätä hetkeä ja sen suuntaa.

25. elokuuta 2016

Viattomilta vaikuttavat tapaamiset muuttavat elämäämme

Ajattelin jakaa kaksi tarinaa teidän kanssa.

Tapasin kohtalon lyömällä, viimeviikolla erään miellyttävän 75 vuotiaan miehen. Meissä oli jotain toisiimme vetoavaa ja linkiksi on näyttäytynyt usko ihmisten hyvyyteen ja avoin sydän. Tässä taustalla lämmittää myös yhteinen kristustietoisuus.

Hän kertoi minulle puistossa tarinan siitä, jolloin hän sai tietää syövästään korvansa takana. Se meni kutakuinkin näin: "Istuin bussin yläkerrassa, ystävieni seurassa ja olimme matkalla jonnekin. Takanani istunut mies kopautti minua olkapäähän ja sanoi: -Anteeksi Herra, olen amerikkalainen ihotautilääkäri ja erikoistunut syöpiin. Teillä on korvanne takana ihosyöpä. Olkaa ystävällinen ja menkää tapaamaan omaa lääkäriänne niin pian kuin mahdollista.
Syöpä saatiin hoidettua ja se ei ollut kerinnyt levitä minnekään. Minulle myös selvisi, että olin saanut sen lapsena auringosta."

Minä jaoin miehelle oman tarinani. Mainitsin kerran täällä blogissanikin, että olin pienimuotoisessa onnettomuudessa maailman toisella laidalla ja mm. nilkkani räsähti poikki, koska skootteri kaatui sen päälle. Tarina jatkui siten, että olin sairaalassa parisen viikkoa leikkauksen ja muiden vammojen seurauksena, jonka jälkeen linkkasin kainalosauvojen kanssa vapauteen. Kinkkasin tiellä ystäväni ja tavaroideni kanssa. Kassistani törrötti rullaan käärityt röntgenkuvat. Minuun oli kiinnittänyt huomion henkilö, joka tuli luokseni ja esittäytyi Amerikkalaiseksi kirurgiksi. Hän(kin) oli aika alkoholisoinut ja hyvin epäsiistin oloinen, lipevän näköinen ukkeli. Hän kuitenkin pyysi kohteliaasti meitä drinksulle ja sanoi, että haluaisi katsoa röntgenkuviani, koska ikävöi työtään eikä ole tehnyt leikkauksia pitkiin aikoihin.
Kun istuimme baarissa, hän katsoi huolestuneena kuviani ja totesi: -Jalkasi on operoitu väärin. Sinne on laitettu monta kappaletta ruuveja ja ne työntyvät väärään luuhun. Ne kannattaa ottaa pois piakkoin, koska muutoin ne vaikuttavat moneen asiaan mukaanlukien kävelykyky ja muut pysyvät vammat.

Kertokaa rakkaat ystävät. Miksi koskaan ei kannata tuomita ihmisiä? No syitä on niin paljon ja me kaikki varmasti tiedämme ne. Ehkä yhdellä sanalla kuvattuna lähimmäisenrakkaus voisi jotenkin kuvata suurinta osaa syistä.

75-vuotiaan miehen sanoin: Joku joka ei usko Jumalaan, voisi kuvitella näiden tapahtumien olevan sattumaa.




20. elokuuta 2016

How about being in Great Britain again - Muita ajatelmia ja "Read the signs"

Oh dear, oh dear. Welcome to Great Britain with me. This is absolutely fantastic to be here again :P  Work is always work, but that's something we need to do I suppose.








Mysticmamma: Read the signs

En ole satavarma olenko postannut edellä olevan linkin tänne kerran, mutta ei se mitään haittaa.

Olen viimeaikoina ollut kaikkien ajatelmien äärellä (kuten olette ehkä huomanneet). Usein ajatelmat ovat lyhyisiin lauseisiin laitettu nätisti esille. Siinä on mielestäni hyvää voimaa, etenkin kun ajatelma tulee visuaalisesti esille.

Nomutta sitten.... Tässä ajatelma ilman kuvaa: "Minkä taaksensa jättää, sen edestä löytää."
Aika tuttu elämässä eikö? Kaikki minkä taaksesi jätät, ja etenkin vielä verbaalisesti kohtelet tapausta tyylillä "ei enään koskaan", niin teet samalla tilauksen saman asian äärelle ennemmin tai myöhemmin. Kirjaimellisesti tai symbolisesti. Lähes takuuvarman. Olisin ensin kuvitellut painivani jonkin mystisen karman kanssa, mutta sitten oivalsin tuon sanonnan "minkä taakseen jättää, sen edestä löytää" merkityksen ja että se on aina ollut olemassa. Kirjoitettuna olemassaolon geneettiseen perimään.

Kerroin keväällä tutustuneeni Moola mantraan tässä postauksessani.  En olisi never ever uskonut, että saavun tuon maagisen Moola Mantran kohtaamispisteeseen takaisin. Nyt kuitenkin olen tullut samaan fyysiseen paikkaan, missä kuulin sen ensimmäistä kertaa. Lontoon laitamille, hieman ghettohenkiselle, tuhnuiselle alueelle, tuon henkisen keskuksen välittömään läheisyyteen jossa vierailin joskus.
Kävelin toissapäivänä kadulla ja ohitin ruokakaupan, jonka tunnistin. Sitten oivalsin, että hetkinen...

En ole varma, miksi samojen asioiden äärelle päätyy kerta toisensa jälkeen uudelleen. Tai joidenkin asioiden suhteen olen jyvällä, mutta miten on fyysisten sijaintien laita? Kun niihin aina päätyy tietämättään uudelleen. Vaikka en kuunapäivänä olisi uskonut saapuvani enään sinne uudelleen. Uudelleen ja uudelleen.
Wau. 

Muilla tämä saattaa näkyä muissa konteksteissa. 




17. elokuuta 2016

Sunnuntain ruokafiesta

Kulinaristien sunnuntaifiestaa tähditti vanhojen, hyvien ystävien seura.

Aamiaiseksi tuorepuuroa, mansikoita, nektrariinia ja pähkinöitä.
Tuorepuuro on virkistävää perinteiselle puuroihmiselle. Kaurahiutaleet kuppiin, vettä päälle. Anna muhia hetki. Joukkoon siemeniä, pähkinöitä, marjajauheita jos ei tuoreita marjoja ole saatavilla ja hedelmiä. Kohta alkaa omenakausi!



Lounaaksi vuohenjuusto salaatit. Siemeniä ja pähkinöitä paahdetaan, jotta saadaan aromit esille. Lehtikaalia salaatienlehtien kaveriksi. Avocadoöljyä, ripaus suolaa ja pippuria. Vuohenjuustopalat paistetaan pannulla pikaisesti molemminpuolin. Juomavesi terästetään tuhdilla mintunlehtinipulla.



Illallisen perusta koostuu kahdesta lettutaikinasta, joista toinen on suolanen ja toinen makea. Suolaseen kääritään uunissa paahdettuja myskikurpitsan kuutioita, kaali-kurkku-minttuslawta, marinoitua punasipulia, cowbow salsaa, savuaromista kikhernetomaattikastiketta ja hummusta.
Makeisiin lettuihin kääritään mustikoita ja nektariinicombottia, joka on uunissa keveyesti paistettu ja kattilassa lopullisesti sekoitettu, kanelilla maustettu herkku. Lidlistä löytyi herkullinen pesto ja ehta fetajuustopaketti.
Cowbow salsan ohje löytyi jostakin lehdestä, jonka kulma näkyy kuvassa. Ensin punasipulit punaviinietikan (+sokeri, suola) kanssa marinoitumaan, jolla välin pilkotaan paprika, valutetaan kidneypavut, pestään kirsikkatomaattirasiallinen tomaatteja (tomaatit neljään osaan), varataan hienonnettu korianteripuska, sitruunanmehua, oliiviöljyä, suola ja pippuri. Nämä lisätään punasipuleihin.
Hummuksen ohje oli samasta lehdestä. Aika perinteinen, korianterilla, jeeralla ja sitruunalla maustettu.